Syysretki Korsvuoren luolalle, Nousiainen

Head, Hands, Heart ja Health, suomeksi Harkinta, Harjaannus, Hyvyys ja Hyvinvointi – nämä neljä kovaa H:ta mielessäni suuntasin 18.9. kohti syksyistä Nousiaista. Olin saanut kutsun Mynämäen-Nousiaisten 4H-yhdistys ry:n syysretkelle Nousiaisten Korsvuorelle, jossa olisi tarkoitus syksyisen luonnossa liikkumisen lisäksi tutustuttaa iso ryhmä lapsia luolien ja luolatutkimuksen taianomaiseen maailmaan.

Luolan suurin huone tarjoaa kuivaa tilaa pienen yksiön verran. Tilaan mahtuisi hyvin asumaan vaikka pieni perhe. Luolan lattialta on löydetty mm. Rautakautista esineistöä.

Syksyinen koleus ja kovaa vauhtia lähestyvä illan hämäryys eivät karsineet innokkaita osallistujia, kun ensimmäinen ryhmä oli kasassa, suuntasimme kulkumme kohti luolaa. Korsvuoren rinteellä lepäävät valtavat siirtolohkareet avautuvat silmien edessä uhmakkaina jättiläisinä jotka hiljentävät niin pienen kuin suuremmankin seikkailijan. Lehdettömään aikaan nämä kivimaailman jättiläiset näkyvät selvästi ohikulkevalle tielle, kesän vehreydessä ei metsässä odottaisi olevan mitään näkemisen arvoista.



Korsvuoren luolan suuaukolle on kasattu kivinen muuri.

Ryteikön takana se aukeaa; portti Korsvuoren luolaan. Suuren suuaukon edessä kasvaa pieni kuusi, tilavan suuaukon suojaksi on kasattu kivinen muuri, jonka ikää voimme vain arvailla. 17 lasta rynnii sisään, osa pääsisäänkäynnistä, mutta seikkailuhenkisimmät löytävät jo takaa pienen solan jota pitkin pääsee myös luolan suurimpaan saliin. Se on avoin, valoisa tila – ei kovinkaan luolamainen vaikka asumiseen mitä mainioin.

Tunnelma sammaleen verhoilemien lohkareiden varjossa on maaginen.

Pieniä pettymyksen huokauksia – ”tämäkö oli se suuri luolaretkemme?” Epätoivo hiipii omaan mieleenikin, miten saan lähes 20 henkisen ryhmän viihtymään paikalla tunnin jos ilmassa on nyt jo pettymystä? On siis aika siirtyä Korsvuoren todellisiin luoliin. Polvet ja kyynärpäät verillä ahtaudun läpi teräväsärmäisten kivien reunustaman noin 6 – 7 metriä pitkän tunnelin – kuka uskaltaa tulla perässä? Itsensä likoon laittaminen kannattaa, tunnelista tulee hitti.

Kapean ja pimeän tunnelin läpi ryömiminen taskulapun valossa on lapselle ikimuistoinen elämys!

Tylsistyminen ja pettymys ovat tipotiessään ja seikkailu alkanut. Luolatutkimus hengessä housut ja takit alkavat saada päälleen asianmukaisen kura ja pölykerroksen. Riemunkiljahduksia taskulampunvalossa – valkoiset Hello Kitty-pipot ovat jo muuttuneet ruskeiksi kun innokkaimmat ryömivät tunnelinläpi lähes 20 kertaa. Yhtäkkiä Korsvuoren ympäristöä tutkii kokonaiden uusisukupolvi innokkaita luolatutkijoita, joista nuorimmat 4 -5 vuotiaita.

...ja miksei aikuisellekin!

Tunti kuluu äkkiä ja aikaa ottaa sisään toinen ryhmä. Mukana on muutama lapsi edellisestä ryhmästä – kun pääsen itse luolalle, on paikka jo esitelty ja tuon kapea tunnelin päähän on muodostunut jono. Tuo ahdas ja likainen tunneli ei menetä hohtoaan - jokin niissä luolissa vain kiehtoo, jaksaisiko tämä lapsiryhmä jonottaa yhtä pitkään leikkipuiston tai hoplopin muoviseen tunneliin? tuskin.

Kuuluu innokas huuto, on löytynyt uusi käytävä. Terävä laattakivi katkaisee ikävästi reitin, hetken uurastuksen jälkeen kivi saadaan kammettua pois paikaltaan ja uusi reitti on auki. Se on muutaman metrin mittainen haara joka yhdistyy tähän suosittuun ”pääluolaan”. Käytävän reunassa on pieni kivinen kaappi, reitin löytäjä ja ensimmäinen tutkija saa kunnian nimetä paikan ja se saa nimekseen ”Varastotunneli”  itse pääkäytävän nimeksi valikoituu ”Loukkoluola”.

Seikkailu on alkanut.

Illanaikana löytyy siis uusi reitti ja kaksi Korsvuoren tunnelia saavat omat nimet, myös lähi maastosta löytyy uusia käytäviä. Luolien lattioilta kaivetaan esiin luita ja sulkia. Löytöjen joukossa on myös mahdollisia esihistoriallisia nuolenkärkiä ja kivikirveitä. Lasten into näiden ikiaikaisten onkaloiden tutkimiseen on käsittämätön.

Kaikkiaan retkelle osallistui noin 35 lasta; Nousiaisten metsissä itsekin ensikosketuksen Suomalaisiin luoliin saaneena en voi olla miettimättä, moniko näistä tänään Korsvuoren luolaa tutkimassa olleista lapsista saa tämän retken innoittaman itselleen mahdollisesti aikuisikään asti kestävänä kiehtovan harrastuksen tai jopa ammatin niin kuin minä? Viekää lapset metsään, viekää lapset luoliin ja luontoon – he ovat sen ansainneet!